Mä leikkasin itelleni hauskan kesäkampauksen ja jätin oranssin neutralointiin tarkoitetun vaaleansinisen värin päähäni liian pitkäksi aikaa. Mulla on nyt vaalea mintunvihreä pottatukka, josta sojottaa sieltä täältä pari-kolme pidempää hiusta, jonka niskaosuus oli pakko leikata lyhyemmäksi kuin olisin halunnut (koska en saanut pidemmällä terällä yhtä tarkkaa reunaa), mutta josta olen kuullut pelkkiä kehuja.
Tää oli ehkä mun pisimpään harkittu hiusmuutos vuosiin. Mä pohdin jo huhtikuussa, että tähän pitäisi keksiä jokin helposti tasapitkäksi kasvava malli, ja mikäs sen parempi kuin pottakampaus. Hiusten latvat ovat jo tasapitkät, eikä niiden kasvaessa tarvi kuin siistiä niskaa. Mä oon tykännyt tästä tukasta ihan kamalasti, se tuntuu hirveän persoonalliselta ja sille ei tarvi tehdä yhtään mitään muuta, kuin vähän pörröttää merisuolaliuoksen tai hiuslakan avulla (tai mun tapauksessa, kastella joka aamu ja hiustenkuivaajalla pakottaa molemmilla ohimoilla olevat voimakkaat pyörteet alas - juuri kun kehuin, etten lämpökäsittele tukkaani ollenkaan).
Pee äs - mä pahoittelisin taustalla näkyvää sotkua, mutten näe siihen aihetta. Meillä eletään normaalia elämää, ja ainakin meidän elämään kuuluu satunnainen sotku.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti