Marilyn Manson @ Helsingin jäähalli 12112017

Mulla on edelleen tosi epätodellinen olo koko sunnuntaista. En edes osaa kuvailla sitä mitenkään muuten, kuin hokemalla mahtavaa ja ihan käsittämätöntä uudelleen ja uudelleen. Mussa herää suunnaton aggressio lukiessani Facebookista kommentteja, joiden mukaan keikka oli "veltto", "tylsä" tai "aivan paska", koska olosuhteet huomioiden mä odotin paljon paskempaa. Tai no, en tiedä paskempaa, mutta ainakin "veltompaa" tai "tylsempää".

Kaikki keikalla olijat olivat varmasti samaa mieltä, että DJ Amazonica oli lämppäribändinä täysi huti. Yleisö ei innostunut lainkaan mukaan, vaan DJ sai aivan itsekseen jammailla lavalla - oikeasti, DJ rokkikonsertissa? Okei, Amazonican biisit olivat rock-remixejä, mutta sitä ne olivat: remixejä. Biiseissä oli liitetty yhteen parikymmentä sekuntia useista biiseistä, eivätkä kappaleenvaihdot olleet sujuvia, vaan teräviä ja yllättäviä. Oli enemmän ikävää kuin mukavaa kuunnella 20 sekuntia hyvää biisiä, jonka jälkeen vaihdetaan töksähtäen toiseen kappaleeseen, jota kuunnellaan toiset 20 sekuntia.

Kuitenkin, mitä itse Marilyn Mansonin esiintymiseen tulee, oli se kaikki olosuhteet huomioonottaen nappisuoritus. Lokakuun lopussa jalkansa keikalla telonut Manson saapui lavalle kustomoidussa sähköpyörätuolissa, jossa hän vietti keikan alun. Tapahtuman ryhmässä uutisoitiin kyllä onnettomuudesta, muttei sen jälkimainingeista: liekö osa keikkaa negatiivisesti kommentoineesta autuaan tietämättömiä siitä, että rokkarin oikea sääriluu murtui kahdesta kohtaa, ja tämän vuoksi  tämä ei voinut varata jalalle lainkaan painoa, vai oliko kyseessä heidän täysin rehellinen, kaikki faktat huomioon ottanut mielipiteensä? Sitä en osaa sanoa, mutta sen osaan, että on  varmasti hankala yrittää järjestää kovin energistä lavaesitystä, kun seisominen onnistuu vain sähköpyörätuolin tai tuen, johon mies osan keikasta polvellaan nojasikin, avulla.

Olosuhteiden tarjoamissa rajoissa show oli kuitenkin ainakin mun mielestäni varsin vaikuttava. Vaikka Manson tarvitsikin apua esiintymisasujen vaihtamiseen ja liikkumiseen, eivät joidenkin kappaleiden välit olleet liian pitkiä. Mielestäni tällainen rauhallisempi lavaesiintyminen oli sopivan arvokasta ja "more age appropriate" Mansonin ikäiselle kokeneelle rokkarille, enkä itse olisi ainakaan kaivannut yhtään enempää showta - Mansonin karisma korvasi puuttuvan shokkiarvon, ja musiikkiahan minä sinne menin kuuntelemaan! Ehkä ensi kesän Rockfestissä on luvassa täysin erilainen show, ken tietää, mutta juuri tältä kyseiseltä keikalta en kaivannut yhtään enempää.

Settilista oli kiva sekoitus uutta ja vanhaa musiikkia. En itse katsonut lainkaan edellisten keikkojen settilistoja, joten kaikki kappaleet olivat yllätyksiä. Vielä suurempia yllätyksiä niistä tekivät harhaanjohtavat välispiikit, joissa Manson viittasi aivan muihin kappaleisiin, kuin mitä hän päätyi esittämään. Itse keikan ja kahden encoren väliset rajat pääsivät kuitenkin ainakin minulla hämärtymään hieman kappaleiden pitkien välien vuoksi, joita Manson tarvitsi asujen vaihdossa ja lavalla siirtymisessä. Konsertin päätös oli myös melko antiklimaattinen, valojen sammuessa ja bändin kävellessä pois lavalta palaamatta enää takaisin.

Suurimman nootin annan keikasta kyllä konsertin tekniselle toteutukselle. Äänentoisto oli paikoitellen käsittämättömän surkea: mikrofoni kuului ainakin katsomoihin uskomattoman huonosti, ja joissakin biiseissä piti bändin soittamisesta päätellä, missä kohtaa biisiä mennään, että osasi laulaa mukana. Pari kentällä ollutta tuttuakin sanoivat, etteivät saaneet kappaleista selvää, mutta eivät myöskään nähneet lavalle. Screenit olisivat siis olleet kannattava ratkaisu, sillä osaan kokemuksesta sanoa, että taaimmasta katsomosta ei näe lavalle hevon persettä, ellei käytä kaukoputkea (terveisin, meikämandoliino, joka pihisteli Antti Tuiskun keikkalipuista vuosi sitten). Screeneit olisivat olleet must silloinkin, jos Manson olisi täysissä sielun ja ruumiin voimissa päässyt pitämään kunnon lavashown, mutta vieläkin tärkeämmät nyt, kun puolet keikasta pidettiin istuen, ja näkyvyys kentän takaosasta on kaiken ihmismassan läpi entistä huonompi. Tässä mielessä Hartwall Areena olisi ollut Jäähallia parempi ratkaisu (jokaisella areenakeikalla jolla olen ollut, on olleet screenit), mutta koska Pasilan asema on remontissa, on mentävä sillä mitä on tarjolla.

Kaiken kaikkiaan, tykkäsin keikasta kaikista vioista huolimatta, ja ottaisin uusinnan milloin tahansa. En ehkä maksaisi keikasta tällaisenaan kuutta kymppiä, vaan jättäisin sen suosiolla maksimissaan viiteen kymppiin, kunnes äänentoisto olisi korjattu ja screenit hommattu, ja/tai keikkapaikka vaihdettu Hartwalliin, ja Mansonin jalka hieman paremmassa kunnossa.

Settilista: 

REVELATION #12

THIS IS THE NEW SHIT

DISPOSABLE TEENS

MOBSCENE

KILL4ME

DEEP SIX

THE DOPE SHOW

SWEET DREAMS (ARE MADE OF THIS)

TOURNIQUET

WE KNOW WHERE YOU FUCKING LIVE

SAY10

ENORE 1:

BEAUTIFUL PEOPLE

ENCORE 2:

COMA WHITE

LUNCHBOX/KILLING STRANGERS