Blogitauko vähän venähti

Otsikkokin sen sanoo: blogitauko, jonka suunnittelin kestävän vain siihen asti, että saan jonkinlaisen rutiinin mun kesätyöhöni, kestikin vahingossa koko työsopimuksen ajan. Alkukesä meni pitkälti työtehtävien opettelussa, ja loppukesää kohden elämä muuttui kiireellisemmäksi ja kiireellisemmäksi koko ajan, kunnes havahduinkin jo siihen, että hei, tänään on mun viimeinen työpäiväni.

Mitä mä sitten oon touhunnut koko kesän?

Jos joku teistä seuraa mua Instagramissa tai Snapchatissa, oottekin varmaan huomanneet, että mulla on ollut kesällä oman alan töitä! Mä oon nimittäin ollut oppaana Suomen merimuseolle kuuluvalla höyryjäänmurtaja Tarmolla! Kyseessä on siis syyskuussa 111-vuotta täyttävä, itse asiassa  maailman toiseksi vanhin yhä olemassa oleva, Englannissa valmistettu höyryjäänmurtaja. Se palveli vuodesta 1907 aina vuoteen 1970, eli yhteensä 63 vuotta, ja mulla on ollut kunnia kertoa ihmisille laivan rikkaasta historiasta.

Lienee sanomattakin selvää, että mä oon viihtynyt töissä. Oikeastaan, oon viihtynyt töissä paremmin kuin hyvin! Mä jännitin töiden alkua tosi paljon, mutta mulla olikin hauskempaa kun mulla on ollut vuosiin! Sain hengata kesän vanhalla laivalla aivan mahtavien tyyppien kanssa, oon oppinut tosi paljon, ja jokainen päivä on tuntunut enemmän hauskanpidolta kuin työltä. Oikeesti, sanat ei riitä kertomaan, kuinka paljon mä nautin Tarmolla työskentelystä!



Mä hain avointa työpaikkaa Suomen merimuseolla helmikuun lopussa, ja käytin sit monta viikkoa siihen, että jännitin sitä, pääsenkö haastatteluun. Maaliskuun alussa mulle soitettiin ja mua pyydettiin haastatteluun, ja sen jälkeen jännitinkin sitä, miten haastattelu menee. Maaliskuun puolivälissä mut haastateltiin, jonka jälkeen jännitettiinkin sitä, saanko työn, ja maaliskuun lopussa, kun sain tietää, että mua odottaa kesällä reilut kaksi kuukautta oman alan töitä, jännitinkin töiden alkua.



Mun työkavereista on tullut mulle tosi läheisiä tän kesän aikana, ja me touhutaan jonkin verran porukassa vapaa-ajallakin. Me käydään porukalla muun muassa uimassa, mikä on jotain sellaista, mitä en oo tehnyt vuosiin! Tänä kesänä mä oon voittanut monia pelkojani, nauttinut kotikaupunkini ilmapiiristä ja raikkaasta meri-ilmasta, läkähtynyt paahtavassa helteessä, palellut sateessa ja viimassa, uinut joessa, ajellut yömyöhään, keskustellut syvällisiä, nauranut vatsani kipeäksi, jännittänyt, ja kaikki tämä mitä parhaassa seurassa! Mun on pakko myöntää, että valehtelisin jos väittäisin, etten mä jää ikävöimään tätä porukkaa.

Mitä seuraavaksi?

Noh, mulla on edessä paluu koulun penkille, massiivinen loppurutistus, ja toivottavasti mulla on ensi kesään mennessä kandin paperit kasassa. Osan työkavereista kanssa ollaankin jo puhuttu, että haettaisiin ensi kesänä uudestaan samaan työhön, ja kuinka hienoa olisikaan, jos mullakin olisi ensi kesänä edes jotain uutta kerrottavaa. Lisäksi mun haikeuttani helpottaa vähän ajatus siitä, että näkisin edes osan porukasta uudestaan.



Tosiaan, tänään on edessä mun viimeinen työpäiväni. Se tarkoittaa paitsi mun kesälomani alkua, myös blogihiljaisuuden päättymistä! Yritän palata mahdollisimman pian normaaliin postaustahtiin.

Miten teidän kesänne ovat menneet?