Ihana Amsterdam

Oh boy, mullapa on teille seikkailu jaettavaksi! Hihkuin jo edellisessä postauksessani, että olin lähtössä maaliskuussa Twenty One Pilotsin keikalle Amsterdamiin lapsuudenystäväni Anninan kanssa, mutta meidän kahden päivän pikareissumme ei osoittautunutkaan niin simppeliksi kuin olimme sen suunnitelleet!

Tän postauksen sisältö keskittyy lähinnä itse reissaamiseen ja turisteiluun kaupungilla - keikasta olen kirjoittelemassa myöhemmin kokonaan oman postauksensa, ettei tästä pääsisi tulemaan liian pitkää kuvaoksennusta.





Meidän lento Arlandan kentälle Ruotsiin lähti 6:15 aamulla, joten meidän piti olla kentällä jo heti neljän jälkeen. Tää oli mun eka lento ikinä, joka lähti terminaali ykkösestä, joten nyt sekin on siis nähty! Ehdittiin turvatarkastuksen jälkeen hyvin juomaan kahvit ennen koneeseen nousua.

Ennustetun tunnin ja vartin sijaan lento Arlandalle kestikin vain 45 minuuttia, ja Ruotsissa meillä oli kahden tunnin vaihto, jonka aikana ehdittiin syödä aamupala ja juoda lisää kahvia. Meidän lentomme Amsterdamiin lähti kello 8:15 paikallista aikaa, ja perillä oltiin vähän yhdentoista pintaan.



Schipolin lentokentältä me hypättiin junaan, jolla päästiin Amsterdam Bijlmer ArenA -asemalle Amsterdam-Zuidin kaupunginosassa. Käytiin kurkistamassa keikkapaikka, Ziggo Dome, joka sijaitsi noin viiden minuutin kävelymatkan päässä asemasta, mutta totesimme sään olevan liian tuulinen kovin pitkään jonottamiseen: Amsterdamissa tuuli tiistaina niin kovin, että meiltä kummaltakin meinasi useampaan otteeseen lentää pipo päästä. Päätettiin käydä syömässä ja hotellilla ja tulla sen jälkeen kokeilemaan uudelleen.

Me yövyimme Hotel Levellissä, puolisentoista kilometriä keikkapaikalta. Henkilökunta oli tosi mukavaa ja huone todella viihtyisä ja hyvin varusteltu: meidän käytössämme oli muun muassa oma kahvinkeitin ja jääkaappi. Hengailtiin huoneessamme neljään saakka lepäilemässä ja laittautumassa, ennen kuin lähdettiin kävelemään uudelleen kohti keikkapaikkaa. Tällä kertaa me jäätiin sinne, ja kolmen tunnin jonottelun jälkeen päästiin itse asiaan!



Mulla oli kerrankin keikalla täysin asianmukainen asustus päällä ja sulauduin muuhun keikkaporukkaan erinomaisesti! Huh, se keltaisen teipin määrä keikkajonossa, puhumattakaan siitä lämpimästä yhteisöllisyydestä, joka paikalle ilmestyneestä porukasta huokui.

Keikan päätyttyä jalat olivat kyllä niin muusina, että jouduimme Anninan kanssa lähes ryömimään takaisin hotellille yöllä. Worth it, though!



Keskiviikko lähti kyllä kurjasti käyntiin: metroasemalla ja juna-asemalla ei kummallakaan kelvannut kummankaan meidän kortti maksuvälineenä, lippuja sai ostettua vain automaateista, setelit eivät kelvanneet automaatteihin eikä yhdessäkään kaupassa haluttu vaihtaa seteleitä kolikoiksi. Joten, me koottiin kaikki meidän pikkuhilumme jotta saatiin hommattua liput Amsterdam Centraalille ja päästiin tutkimaan keskustaa.

Päivä parani huomattavasti, kun astuttiin rautatieasemalta ulos, nimittäin Amsterdam osoittautui miljoona kertaa kauniimmaksi ja mielenkiintoisemmaksi kaupungiksi kun oltiin alun perin uskallettu odottaa! Me olimme Anninan kanssa kumpikin jalat muusina keikan jäljiltä, mutta kivusta huolimatta me kävelimme sinnikkäästi ympäri keskustaa ihmettelemässä, mitä kaikkea Amsterdamilla oli tarjota.



Käveltiin Nieuwendijkiä pitkin aina Dam Squarelle asti ja sieltä jatkoimme matkaa Oudezijds Achterburgwalle, eli punaisten lyhtyjen alueelle, josta palasimme hiljalleen takaisin Amsterdam Centraalille. Kiertelimme vielä Nieuwendijkiä ympäröiviä pikkukujia reilun tunnin verran, ennen kuin hyppäsimme junaan ja lähdimme kohti lentokenttää.



Kävimme lentokentällä syömässä ja kävelimme portillemme tasan 25 yli kuudeksi, jolloin koneeseennousun oli tarkoitus alkaa. Me istuimme alas ja odotimme, ja kun kello alkoi lähestyä seitsemää, eikä portilla ollut lainkaan henkilökuntaa, alkoivat ihmiset portilla käydä vähän hermostuneiksi. Lennon piti lähteä 18:55, mutta pääsimme koneeseen vasta lähempänä kahdeksaa.

Vaihtolento Helsinkiin meni sivu suun, onnistuimme missaamaan sen kymmenellä minuutilla. SAS onneksi järjesti meille lennon takaisin Suomeen seuraavalle aamulle, hotellin Sigtunasta Tukholman ulkopuolelta ja taksikyydit hotellille ja takaisin. Meille ei Anninan kanssa jäänyt alkuunkaan paha maku suuhun tapahtuneesta, vaikka reissu vähän venähtikin, päin vastoin - puhuimme lentokentällä siitä, kuinka monet kaverit ja perhe hokivat meille, että kaikki järjestyy kyllä ja kotiin päästään, ja siitä huolimatta meitä jännitti kuitenkin vähän. Kuitenkin, nyt kun olemme itse kokeneet tämän, meidän ei tarvitse seuraavalla kerralla säikähtää, jos näin pääsee käymään uudelleen!



Meidät majoitettiin Sigtuna Stads Hotelliin, joka oli valtava, kartanomainen rakennus pienen kylän keskellä. Respassa puhuttiin vain hädin tuskin englantia, mutta sen verran saatiin selville, että meidät on majoitettu eri huoneisiin, koska "kahden hengen huoneita ei ole vapaana" - ja kun päästiin ensimmäiseen huoneeseen, niin kas kummaa, sehän oli kahden hengen huone. Kävimme kurkistamassa nopeasti, oliko toisellekin varattu yksinään kahden hengen huone, ja kuinka ollakaan, niin oli tehty! Päätimme nukkua molemmat samassa huoneessa, koska mitä sitä suotta aiheuttamaan ylimääräistä sotkua.

Aamukuudelta me soitettiin taksi hotellille ja päästiin kokeilemaan kotimatkaa uudestaan. Tällä kertaa se onnistui, ja 10:40 Suomen aikaa me viimein astuttiin ulos Helsinki-Vantaan lentokentältä.



Meidän reissumme olikin siis melkoinen seikkailu! Meille kummallekin jäi kaikesta huolimatta tosi positiivinen fiilis reissusta, meillä oli superhauskaa ja keikka oli aivan mahtava, ja ollaan todellakin palaamassa Amsterdamiin vielä joku päivä, mahdollisesti isommalla porukalla ja pidemmäksi aikaa.