Kun grandson ilmoitti maaliskuussa tulevansa ensimmäistä kertaa Suomeen, mä tiesin, että mun on pakko päästä sille keikalle. Mun epassi-rahat olivat koskemattomat - ja niin siitä tuli ensimmäinen keikka, jonka rakas työnantajani mulle viime vuonna maksoi.
Keikka oli sunnuntai-iltana Apollo Live Clubilla, joka oli minulle entuudestaan täysin tuntematon keikkapaikkana. Lisäksi hei, mitä ihmettä, keikka sunnuntai-iltana? Vuorotyötä tekevälle se ei kuitenkaan ollut ongelma, vaikka jouduinkin seuraavana päivänä menemään töihin: toivoin itselleni vapaaksi perjantain, lauantain ja sunnuntain, sillä kuinkas sattuikaan, olin perjantaina 13. päivä Tampereella katsomassa Käärijää jo ties kuinka monennen kerran sen vuoden aikana.
grandson on amerikkalais-kanadalaisen Jordan Benjaminin poliittinen sooloprojekti. Musiikkityyliltään se edustaa rap rockia ja vaihtoehtohiphoppia, ja kappaleiden on tarkoitus olla ajatuksia herättäviä ja yhteiskuntakriittisiä ja kantaanottavia, aihealueet vaihtelevat amerikkalaisesta aselainsäädännöstä mielenterveysongelmiin. Mä koen olevani näin vanhemmalla iällä jossain määrin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen ja suuntaukseltani vahvasti vasemmalla, joten luonnollisesti musiikki puhuttelee mua monella tasolla sen lisäksi, että se kuulostaa hyvältä. En ole koskaan ollut rapin tai hiphopin suurin ystävä, mutta muutamia poikkeuksiakin löytyy.
Fiilis keikalla oli todella yhteisöllinen, enkä ole varmaan koskaan ollut tilassa, jossa on niin paljon samanhenkisiä ihmisiä kuin minä itse. Noin puolivälissä keikkaa valot pyydettiin päälle, ja meitä kehotettiin tervehtimään ihmisiä lähellämme ja kertomaan heille jotain itsestämme. Muutama ihminen aivan lähelläni onnistui löytämään uusia tuttavia, ja suunnittelivatkin narikkajonossa lähtivänsä keikalta yhdessä jatkamaan iltaa. Itse en keikalta uusia kavereita löytänyt, mutta jälkikäteen oon saanut lukuisia viestejä liittyen keikalta ottamistani kuvista tekemääni Instagram-postaukseen liittyen.
Oon ottanut uudelleen tavaksi sen, että ostan keikoilta jotain - t-paidan, hupparin, levyn, tarroja. Mä olen ihminen, jonka muistot ja tunteet ovat vahvasti sidoksissa esineisiin ja valokuviin, ja koen tapahtumien, ihmisten, ja niihin liittyvän tunteiden ja ajatusten olevan mielessäni kaikkein kirkkaimpina niihin liittyvien esineiden läheisyydessä. Lisäksi hei, merchin ostaminen on nykyään kaikkein tehokkain tapa tukea artisteja, sillä keikkapalkiot eivät varsinkaan pienemmillä artisteilla ole mitenkään päätähuimaavia, eivätkä suoratoistopalvelut maksa artisteille juuri mitään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti