Turmion Kätilöt @ Leikari, Kotka 20/04/2024

Turmion Kätilöt nousi pari vuotta sitten melkoisella ryminällä yhdeksi mun lempibändeistäni. Olin katsomassa tyyppejä Helsingin edesmenneellä Circus-klubilla bändin kymmenenvuotis juhlakeikalla, koska Kätilöt sattui olemaan yksi exäni lempibändeistä. Keikalle mennessäni olin kuullut bändiltä tasan yhden kappaleen - Teurastajan. Tykästyin kuitenkin Kätilöiden musiikkiin kovasti, ja olen sen jälkeen nähnyt bändin muutamaankin kertaan, ja kun Kotkan Leikarilla järjestettävä keikka julkaistiin, tiesin, että mun on pakko päästä sinne. Tai no, pakko ja pakko, mutta halu lähteä oli kova.



Mun keikkaseurakseni valikoitui todella lyhyellä varoitusajalla mun tätini, ja vaikka musiikki ei varsinaisesti tätini makuun ollutkaan, sanoi hän nauttineensa musiikin ja bändin visuaalisen ilmeen yhdistelmästä - vanhana folkloristina voisin sanoa hänen tehneen melko perusteellisen performanssianalyysin keikan aikana.

   

Pääsimme seuraamaan keikkaa eturivistä, ja vaikka ravintola oli tupaten täynnä ja mellakka-aidat melko huteria, ei keikalla tullut vastaan lainkaan humalassa perseilijöitä. Monien mielestä metallibändien keikoilla yleisö on useimmissa tapauksissa mukavinta ja asiallisinta porukkaa mitä vastaan voi tulla, ja ainakin tällä keikalla se piti kuin pitikin paikkansa. Järkkärien ainoa homma keikalla olikin keskittyä pitämään mellakka-aidat pystyssä samalla, kun eturivin porukka hyppi ja tanssi minkä ehti.

 

Muistoksi keikalta mulle tarttui mukaan settilista ja t-paita. Settilista sai ansaitsemansa paikan mun kirjahyllystä, ja t-paita on ollut runsaalla käytöllä. Oon nyt pidemmän aikaa harrastanut sitä, että hommaan keikoilta paidan, levyn, tai jotain muuta krääsää, sillä mulla erilaiset muistot ja tunteet elävät vahtasti konkreettisissa esineissä ja asioissa.

 

Keikkapaikkana hotelli Leikari ei ole mikään ihmeellinen. Keikat järjestetään hotellin ravintolassa, jossa keikkalava on pieni ja lavan kohdalla katto todella matala. Useampaan otteeseen huomasin olevani huolissani siitä, ettei kukaan lavalla lyönyt päätään. Pieni keikkapaikka oli kuitenkin mielestäni kiva, sillä keikka tuntui hyvi intiimiltä. Näin Kätilöt myös myöhemmin kesällä Tuska-festareilla, sekä vuosi sitten Omen X -levyn loppuunmyydyllä julkkarikeikalla Helsingin jäähallilla, ja kummallakin meno ja fiilis olivat hyvin erilaisia. En osaa verrata keikkoja oikein toisiinsa, joten minun on vaikea sanoa, suosinko isompia vai pienempiä klubeja ja ravintoloita keikkapaikkoina.

 

Mä oon todella jäljessä mun postausteni kanssa, pahoittelut siitä! Instagramiin on jotenkin paljon blogia helpompi postailla reaaliajassa, ja sen vuoksi blogin päivittely jää herkästi vähemmälle. Mulla on kuitenkin vahva halu jatkaa blogin kirjoittelua, jos ei muuten niin siksi, että tänne mun on mahdollista kertoa kattavammin mun fiiliksistä. Kirjoittelen postauksia yleensä lähinnä yövuorojen aikana, koska muuten mulla on todella vähän vapaa-aikaa jota käyttää bloggaamiseen. Yritän nyt kuitenkin taas vähän ryhdistäytyä tämän blogin kanssa!

Miten teidän kesä on mennyt? Olisi kiva kuulla kuulumisia, jos kukaan ylipäätään enää blogeja lueskelee.