Ai sä opiskelet MITÄ?

Multa on bloginkin puolella ehditty kysymään jo pariin otteeseen, että mitä ihmettä mä oikein opiskelen. Samaa multa kysellään jatkuvasti netin ulkopuolellakin, ja reaktio mun kertomaan on usein pöllämystynyt "täh?" jota seuraa hetken mietintätauko, joka päättyy yleensä lausahdukseen: "niin, sitä kukkajuttua vai?"

Ei, ei, ei. Vaikka meidän opiskelijaporukassa ollaankin usein naureskeltu tälle reaktiolle, ja joskus jopa leikkimielisesti sanottu olevamme folkfloristeja, ei kyseessä kuitenkaan ole se kukkajuttu, florismi, vaan jotain aivan muuta, nimittäin me opiskellaan folklorea. Koska folkloristiikka on todella vähän tunnettu oppiaine, olen koonnut teille hyvin tiiviin paketin yleisimmistä ihmettelyn aiheista liittyen mun pääaineeseeni. Vaikka mä olen omasta mielestäni todella selvä vastauksissani, kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä kanssani. Jos keksitte lisää kysymyksiä, tai haluatte, että avaan enemmän jotain vastaustani, jättäkää ihmeessä kommenttia! Vastailen enemmän kuin mielelläni mieltänne askarruttaviin kysymyksiin.

Mitä folkloristiikka oikein tarkoittaa?

Folkloristiikka on kansanperinteen tutkimista, eli me opiskelemme lähinnä kirjoittamatonta kulttuuria ympärillämme, kuten esimerkiksi vakiintuneita tapoja ja perinteitä, sekä niiden alkuperää ja merkityksiä elämässämme. Nykyään folkloristiikka on sulautettu osaksi isompaa opintokokonaisuutta oikeastaan kaikkialla; Turussa folkloristiikka on lyönyt hynttyyt yhteen kansa- ja uskontotieteen kanssa, ja Helsingissä lähes kaikki kulttuuri- ja taideaineet yhdistettiin syksyllä yhdeksi valtavaksi kulttuurin tutkimuksen kandiohjelmaksi, jossa folkloristiikka on vain yksi erikoistumisala. Folkloristiikan nimi vääntyy folklore-sanasta, ja sen englanninkielisiä vastineita ovat esimerkiksi folkloristics ja folklore studies.

Miksi sitä opiskellaan?

Folkloristiikkaa voi opiskella monesta syystä. Yleisimpiä syitä ovat kuitenkin mielenkiinto johonkin sen osa-alueeseen, tai halu ymmärtää omia juuriaan ja omaa kulttuuriaan. Folkloristiikkaa voi opiskella myös siksi, että se menee mukavasti lomittain oman pääaineensa kanssa, ja folkloristiikka onkin erityisen suosittu sivuaine muun muassa suomen kielen ja markkinoinnin opiskelijoiden keskuudessa, sillä kulttuuriperinne ja kieli kulkevat käsi kädessä, ja markkinoinnissa suomalaisiin vetoaa hyvin heidän oma kulttuurinsa, omat juurensa, sillä no, olemmehan me tosi ylpeitä suomalaisuudestamme.

Folkloristiikan opiskelu on paitsi mielenkiintoista, myös erittäin tärkeää. Folkloristit pyrkivät säilömään ja tallettamaan kulttuureja ja kulttuurista sisältöä, joista ei ehkä ole kirjallisia oppeja, ja jotka voivat jopa olla uhassa kadota kokonaan, jotta tuleville sukupolville jäisi joitain, jonka avulla he voivat ymmärtää omia kulttuurisia juuriaan, ja sitä, mistä tulevaisuuden perinteet ja kulttuuri ovat lähtöisin.

Mitä se pitää sisällään?

Folkloristiikka pitää sisällään oikeastaan melkein mitä vain. Me tutkimme paitsi perinteitä, myös satuja ja kertomuksia, uskomusperinnettä, kansanrunoutta ja Kalevalaa, kansanlauluja, Internet-meemejä, populaarikulttuuria, ja kaikkien näiden variaatioita, niiden alkuperää, ja niiden uusia ilmenemismuotoja. Me pyöritään ainakin opiskeluaikana jonkin verran arkistoilla, mutta arkistoitujen materiaalien lisäksi me voimme saada aineistoa tutkimuksiimme oikeastaan kaikesta, sillä niin moni asia rakentuu osittain jopa tietämättämme perinteiden ja kulttuurin varaan.

Mihin folkloristi työllistyy?

Folkloristit ovat vähän kulttuurialojen "joka paikan höyliä", eli me voimme työllistyä oikeastaan melkeinpä mihin tahansa humanistisen alan työhön, riippuen täysin sivuaineistamme - folkloristiikka ei yksinään pätevöitä oikeastaan mihinkään muuhun kuin tutkijan työhön, joten sivuaineillamme on todella suuri vaikutus siihen, mitä tulemme tulevaisuudessa tekemään. Meillä on vanhan opetussuunnitelman mukaan pakollisena sivuaineena kulttuuriperinnön opintokokonaisuus, jonka lisäksi mä olen opiskellut museologiaa, sekä muutamia irrallisia kursseja muun muassa uskontotietoa ja merihistoriaa. Mun tavoitteenani on työllistyä tulevaisuudessa museoalalle, mutta folkloristi voi työllistyä myös vaikkapa käsikirjoittajaksi, mainossuunnittelijaksi, tai toimia freelancer-hommissa moneen paikkaan alan asiantuntijana.

Miksi juuri folkloristiikka?

No, yleisin kysymys, mitä kaikilla herää tämän selostuksen jälkeen on, että miksi ihmeessä mä halusin lähteä opiskelemaan tätä. Mä halusin alun perin lähteä opiskelemaan englantia yliopistoon, tai kulttuurintuotantoa tai lava- ja teatteritekniikkaa Haaga-Heliaan, mutta lopulta Muru esitteli mulle folkloristiikan. Hän suunnitteli ottavansa sen sivuaineeksi, mutta päätyi jättämään sen pois liian täyden opintosuunnitelman vuoksi. Mä kuitenkin innostuin oppiaineen sivujen esittelytekstistä niin paljon, että vaihdoin sen ykkösvaihtoehdokseni yhteishakuun.

Mua viehätti folkloristiikassa erityisesti sen kansanusko-aspekti, koska mua on aina viehättänyt kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen elämään liittyvät perinteet ja uskomukset, yliluonnollinen maailma ja sen olennot. Lisäksi lähellä sydäntäni on Suomen luonto, ja olen ollut innoissani oppiessani myös luontoon liittyvistä uskomuksista ja perinteistä, kuten pyhistä paikoista, liekkiöistä, näkeistä ja karhunpeijaista. Mä kasvoin uskoen saunatonttuun, lapsena mua peloteltiin näkillä, ja nuutinpäivänä puhuttiin nuuttipukista, joten mä olin luonnollisesti kiinnostunut näistä vanhemmiten. Folkloristiikan opiskelu tuntui, ja tuntuu, luonnolliselta, enkä mä osaisi ikimaailmassa kuvitella opiskelevani mitään muuta, kuin tätä.