Mun koko vuoteni on ollut täynnä Euroviisuista tuttuja bändejä ja artisteja, eikä tän päivän postauksen sankari, Daði Freyr, ole poikkeus. Islantia vuosina 2020 ja 2021 edustanut Daði yhtyeineen kiertää parhaillaan maailmaa Daðin uuden "I made an album" -nimisen albumin tiimoilta, ja koska oon ollut tosi nolosti innoissani kaikesta Viisuihin liittyvästä tänä herran vuonna 2023, oli munkin pakko lähteä katsomaan ihanaa Daðia - äänestinhän mä Islantia vuonna 2021. Äänestin silloin myös Italian Måneskinia, joita kävin katsomassa aiemmin keväällä Tallinnassa.
Saavuin Tavastialle tapani mukaan ovien jo auettua, vain kymmenen minuuttia ennen lämppärinä irlantilaisen Toucanin aloittamista. Toucan oli mulle ennestään täysin tuntematon artisti, ja vaikkei tämän musiikki ollutkaan ihan mun tyylistäni, oli hän esiintyjänä ja ihmisenä varsin herttainen ja sai ainakin mut tosi hyvälle tuulelle.
Daði itse oli aivan uskomaton. Tykkään hirveästi hänen tyylistään tehdä musiikkia, ja Daði oli mieletön esiintyjä - hauska, omaperäinen, ja ennen kaikkea omassa elementissään lavalla. Erityisen hauska yksityiskohta esityksessä oli valtava, puhallettava karikatyyrinen rintakuva herrasta itsestään lavalla, jota Daði kävi säännöllisen väliajoin häiriköimässä saadakseen yleisöltä etukäteen sovitun reaktion.
Kuten mä yleensä teen, nautin myös tästä keikasta suunnattomasti. Jokunen aika sitten en olisi ikinä uskonut voivani lähteä yksin keikalle ja pitäväni siellä hauskaa, mutta onneksi tein itselleni sen palveluksen, että opettelin tekemään niin. Monet esiintyjät olisi varmasti muuten jäänyt seuran puutteen vuoksi näkemättä, ja niin olisi varmasti käynyt myös Daðin kanssa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti